Sankaripyöräilijät ovat kirjoittaneet blogissaan siitä, ettei pyöräilyn suosiminen tarkoita autojen vastustamista. Järkevä kirjoitus, jota lukiessa minulle kuitenkin kirkastui jälleen kerran, että itse olen juuri sellainen kohtuuton, vaahtosuinen antiautoilija, joka kernaasti jakelee myös muille ärjyviä neuvoja kaarojen haitallisuudesta.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tämän takia olenkin itsereflektiivisen kummastunut siitä, että kävin eilen katsomassa Tarantinon autorymistelyelokuvan Death Proof, ja tykkäsin siitä todella paljon. Varsinkin Zoë Bell omana itsenään, eli autohulluna stunttinaisena, kaahaamassa vuoden 1970 Dodge Challengerilla oli mielestäni aivan mahtavaa katseltavaa.

Jos autoilua kritisoidaan, niin yleensä moititaan juuri kaikenlaista huviajelua ja turhaa kruisailua. Hyötyautoilua ei kritisoi kukaan, vaikka se juuri on yhteiskuntamme syöpä. Hyötyautoilijat ajavat näppärästi automarkettiin ostoksille ja nujertavat samalla lähikauppojen elinmahdollisuudet. Hyötyautoilijat hurauttavat kätevästi kotoa töihin ja tukkivat samalla kaupunkien keskustat kotteroillaan ja edistävät typerän hajanaista kaupunkirakennetta muuttamalla asuinalueille, joilta pääsee pois vain autolla. Hyötyautoilijat hyppäävät autoonsa huoletta ja totuttavat lapsensakin autoa vaativaan elämäntyyliin.