Saksa on mahtava maa. Günter Grass on mahtava kirjailija. Saksa on myös aikamoinen traumakimppu. Ja ilmeisesti Günter Grass on myös aikamoinen ärsyke, joka on ahdistellut monilukuisia enemmän tai vähemmän viattomia ihmisiä vaatimalla heiltä yli-inhimillisiä katumussessioita. Nimenomaan tämä on se syy, miksi Saksassa ja muissa shoahin traumatisoimissa maissa on närkästytty, kun Grass on tyynen rauhallisesti paljastanut itse kuuluneensa Waffen-SS:ään. Tähän asti kaikki selvää. Tyhmäksi asian tekee vain se, että voittajavalloissa, ja jopa sellaisissa epämääräisissä tapauksissa kuin Suomi, osallistutaan heti innokkaina syyttelyyn ja suunnitellaan Grassin teilaamista vaikka ei edes ymmärretä koko jutun juonta.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Jutun juoni on se, ettei syyttömiä ole. Saksan koko kansa on joutunut sodasta lähtien sellaisiin itseruoskintatalkoisiin, ettei niitä voi ulkopuolinen uskoa todeksi. Nuorempaa polvea alkaa jo kyrsiäkin vanhempien ikuinen Hitler ja minä -vatvonta, eikä ihme. Saksassa ei voi aloittaa yhtään historian yliopistokurssia mainitsematta kolmatta valtakuntaa. Saksassa Mein Kampfin omistaminen on rikos. Saksassa on ihan normaalia pystyttää julkiselle paikalle infokyltti, jossa muistinvirkistykseksi luetellaan keskitysleirien nimet. Tässä itseruoskinnassa vain niillä voi olla todistetusti puhtaat paperit, jotka ovat uhranneet henkensä Hitleriä vastustaessaan.

Wolfschanze ja Museum Deutscher Widerstand vetävät minut mietteliääksi. Sillä kuka meistä voi sanoa vastustavansa kuolemaan saakka tämän globaalin kylämme vääryyksiä ja vannoa vielä, että esi-isätkin seitsemänteen polveen asti ovat olleet aina yhteiskunnallisesti tiedostavia ja hyvien puolella. Siihen kai pitäisi olla valmis, jos on valmis tuomitsemaan kolmannen valtakunnan tavallisia talliaisia oikealla ja vasemmalla kädellä tapauksia sen tarkemmin tuntematta. Olisiko siis mitenkään mahdollista, että ahdistuisimme ja nauraisimme saksalaisten kanssa emmekä heistä ja heille.

Tuoreimmassa Weltwochessa oli muuten mielenkiintoinen mielipidekirjoitus, jossa kyseltiin, kaatuivatko kaikki 10:nnen Panssaridivisioonan sotilaat Grassia lukuunottamatta, kun kukaan ei ole ilmaantunut julkisuuteen kertomaan kuuluisasta asetoveristaan, ei aikaisemmin eikä nyt.