Työpaikalla ihmiset puhuivat perjantaina auton hankinnasta. Totesivat, että maasturi on kyllä hyvä valinta, kun se on niin kivan näköinen ja yhden tyypin sukulaisnassikkakin oli ollut ihan täpinöissään, kun tädin maasturilla pystyi ajamaan ihan mökin viereen, eikä tarvinnut kävellä niitä viimeistä kymmentä jyrkkää metriä. No siinäpä onkin hyvät perusteet hankkia auto, joka syö mahdollisimman paljon kaikkien yhteistä tilaa, ilmaa ja ilmastoa. Minä en jaksaisi suhtautua näin filosofisesti, jos blogini päälle lätkäistäisiin maasturimainos.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Anne Moilanen kirjoitti Hesarin sunnuntaisivujen tänäisessä kolumnissaan totuudenmukaisesti siitä, miten vihereys on tullut kaikkien puolueiden vaaliaseeksi, mutta kansa noudattaa tapavihreyttä, joka ei vaikuta mitenkään todellisiin toimiin. Nyökytellään hurskaasti vihreille arvoille samalla, kun ostetaan se bensasyöpöin auto, kertakäyttöisimmät kulutustavarat ja halvin mahdollinen sähkö.

 

Erittäin mielenkiintoinen oli samaisen Hesarin asuntosivuille laadittu kartta, joka näytti autottomien, autollisten ja tupla-autollisten talouksien jakaantumisen pääkaupunkiseudulla. Varsinaisella Helsinginniemellä ja pitkälti sen pohjoispuolellakin ei ole kuin muutama pieni pläntti, jolla autolliset päihittävät lukumäärässä autottomat. Tämä tuntuu hämmästyttävältä, koska juuri nämä autottomuuden tyyssijat kuitenkin ovat alvariinsa täynnä autoja.

 

Minusta se on syvältä, takapuolesta ja erittäin väärin, että ne, jotka onnistuvat elämään ilman autoa, joutuvat kärsimään muiden autoilusta yleensä eniten. Helsingin keskusta on Suomessa yksi parhaista asuinpaikoista autottomalle urbaanille eläjälle, mutta juuri siellä ovat myös autoilusta aiheutuvat haitat suurimmat. Ilmanlaatu on yhtenään kipurajoilla, melu raastaa hermoja ja liikkuminen pyörällä tai jalan on paitsi vaarallista myös huomattavan epämukavaa.

 

Juuri niin kauan kuin tässä maailmassa pyöritään rahan ja auton ehdoilla, luonnonhelmaisia pihojaan rakastavat espoolaiset jyräävät tankeillaan joka päivä Helsingin keskustaan. Jos kerran bussit on mahdollista saada pois keskustasta sillä perusteella, että ne saastuttavat ja vievät tilaa, niin miksei sitten espoolaisia?

 

Maasturia helpommin luontoon pääsee polkupyörällä. Kokeiltu on, tänäänkin. Lyhyen polkemisen päässä ydinkeskustasta on kyyttöjä laitumella ja ihmisiä lintutorneissa. Ja jos puut tahi pensaat eivät kiinnosta, niin aina voi käydä ihmettelemässä eksoottista arkkitehtuuria. Ja sitten Sauna Arlan sunnuntailöylyihin. Niissä äreinkin ärisijä tyyntyy.