Pullan oikeassaolemistoimisto suosittaa viimeisten seitsemän päivän aikana koettuja viikon erikoisia jalkojen alle, pään päälle, mahan sisään ja silmien eteen:<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

1. 1950-luvun kerrostaloasunnot

Löytyihän meille sellainen Turustakin, vaikka jouduin ensin kiertämään kaiken maailman elementtiolohuoneita ja saunakamariseinäpaneelimakuuhuoneita. Viisikymmentäluvulla osattiin rakentaa asuntoja, joissa on hyvä elää. Ja mitä siitä, että seinät ovat haperoa jälleenrakennusbetonia, kun taloyhtiöllä on vanhoja peruja oma porakaivo. Aurajoen keväistä vettä nauttineet ymmärtävät jälkimmäisen arvon.

 

2. Kaffeeklatschin omenapiirakka

Jos vaikka sattuisitte menemään Davosiin, niin älkää turhaan tuhlatko aikaanne rinteissä. Keskuskadulta löytyy kahvila nimeltä Kaffeeklatsch. Sieltä saa maailman parasta omenapiirakkaa ja muutenkin niin hyvää ruokaa, että sitä ajatellessa alkaa itkettää. Älkääkä menkö siihen samassa korttelissa olevaan prameaan kahvilaan, se on entinen Nazinest, kuten paikallislähteeni valisti.

 

4. Pyöräilyhattu

Talvipyöräily on mahtavaa. Korvani ovat eri mieltä.

Pipot ovat hyvä asia. Esteettinen silmäni on eri mieltä.

Hatut voittavat myssyt. Nutturani on eri mieltä.

Sellaista hattua ei ole tehtykään, joka lämmittäisi korvia, näyttäisi hyvältä ja mahduttaisi sisäänsä myös hiukseni. Vainio.seitsonen on eri mieltä.

Pulla kiittää.

 

5. Colour Me Kubrick

Minulla ei ole koskaan ollut lempinäyttelijää, mutta jos olisi, niin se olisi John Malkovich. Ja kuka voisi vastustaa todehkoa tarinaa tyypistä, joka kohtuullisen hyvällä menestyksellä uskottelee olevansa Stanley Kubrick saadakseen vetreää miesseuraa, vaikka ei ole konsaan edes nähnyt yhtään Kubrickin elokuvaa, ja siinä sivussa pukeutuu asuyhdistelmiin, joita katsoessa tarvitsee aurinkolasit ja muistiinpanovälineet? Menkäämme nyt elokuviin katsomaan sitä ihmettä, jonka Brian W. Cook meille filmasi.