Vapun kunniaksi teen työajalla ekskursion alapäähuumoriin. Kyse on tietenkin käsilaukuista. Viikonlopulla yritin ostaa itselleni juhlakäsilaukkua, mutta eihän siitä mitään tullut, koska ajaudun laukkukaupoissa poikkeuksetta sekaviin freudilaisiin mietteisiin ja alan viljellä huonohkoa huumoria.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

En muutoin tykkää Freudin sukupuolinäkemyksistä, mutta se ajatus käsilaukusta naisen sukupuolielinten markkeeraajana on yksinkertaisesti hilpeä. Mikäli se nyt edes oikeasti on peräisin Freudilta. Oli keltä oli, en kerta kaikkiaan pysty suhtautumaan punaisiin satiiniruusukäsveskapussukoihin aikuismaisen asiallisesti.

Ja entäs kalliit merkkilaukut sitten. Hesarin sunnuntaisivuilla selitettiin niiden suosiota hyvillä katteilla ja helpolla myytävyydellä, mutta entäs, jos ne ovatkin vain ultimaattisia juhlapimppejä, joilla korostetaan oman kaikkein pyhimmän tavatonta arvoa. Vuittonin rumat yrjökkeet alkavat tämän ajatuksen voimasta heti käydä järkeen.

Kaiken tämän takia olin riemastunut, kun Pirkko Saision Punaisessa erokirjassa kertoja kuvailee uniaan, joissa ukot työntävät sinappisia makkaroita kertojan käsilaukkuun. Voittaa Kravun kääntöpiirin mennen tullen. Ja hupihauska oli tietenkin myös se kerta, kun erään keskieurooppalaisen Forschungstellen grillijuhlissa äkkäsin itseni seisoskelemasta muotopuutarhan keskellä, boolilasi kädessä ja vielä grillaamaton makkaranpullukka asiallisessa Marimekko-väskyssäni.