Unien näkeminen täytetyistä eläimistä ei koskaan tiedä hyvää. Edellisyönä olin metsässä, jossa ei ollut mitään kasvillisuutta, vain lumen peittämiä täytettyjä eläimiä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ei se vielä mitään, että jakaja unohti tuoda aamulla Hesarin, putkiremontin industrialistinen äänimaailma säesti aamupalaani, remonttimiehet pakottivat kuuntelemaan armeijajuttuja pyöräkellarissa enkä mahtunut vakijoogatunnilleni, mutta iltapäivällä eksyin vielä kaiken lisäksi Kruununhakaan.

Olin menossa hakemaan elokuvajulistekalenteria kaverilleni siitä koko planeetan ainoasta paikasta, jossa niitä myydään. Paikka oli kiinni. Pyrkiessäni pois sen luota kadotin suuntavaistoni täydellisesti. Sinkoilin edestakaisin lumipuuroisilla kaduilla, ja joka suunnassa näkyi vain samanlaisia jugendulokkeita ja K-extroja. Olin jo heittänyt toivoni, kun kuulin etäältä ratikan kolinaa ja suunnistin viimeisillä voimillani sitä kohti. Olin pelastunut.

Asiaa tuntemattomille selvennykseksi sanottakoon, että Kruununhaka on todella pieni alue, ei sinne voi eksyä. Paitsi jos on kasvanut peltoaukealla ja taipuvainen tuijottamaan suu auki ihmisiä, jotka oikeasti käyttävät sellaisia sanoja kuin spora ja Krunikka.