Joskus tuntuu siltä, että olen töissä vain, jotten olisi työtön. Tämä syksy on ollut samanlainen kuin se vuosien takainen syksy, jonka tosiaan olin työtön; niin pitkä, harmaa ja leuto, että aika tuntuu pysähtyvän. Nykyisessä kiireessä ehdin vain havaita, että harmaata on, mutta työttömänä harmaudessa kerkesi kieriskellä. Pitääkseni moraalia yllä juoksin aamuisin harmauden keskellä joenrantaa pitkin, menin förillä yli, venytin reisiäni linnanpuistossa. Sitten juoksin kotiin enkä ollut vieläkään työllistynyt. Toimitin kaksi kirjaa pilkkahintaan ja sekin pilkkahinta vähennettiin peruspäivärahoistani. Minusta tuntui, että minulla oli sosiaalinen rutto.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tavallaan on kummallista, että olin työttömänä niin onneton, koska perimmäinen kutsumukseni elämässä kumminkin on lukea kirjoja sohvalla maaten. Sitähän työtön voi harrastaa niin paljon kuin sielu sietää. Vapaa-ajan ongelmat eivät muutenkaan minua piinaa, ja olen yleensä huolestuneempi siitä, että myöhästyn kotoa, kuin siitä, että myöhästyn töistä. Mutta työttömänä vapaa-aika ei maistunut yhtä nautinnolliselta. Sitä oli liikaa. Se oli liian hahmotonta. Eikä ollut ketään, joka olisi sanonut, että nyt kurahaalarit päälle ja ulos leikkimään muiden työttömien kanssa.

Eilen seisoin myöhähköön aikaan ratikkapysäkillä. Vastapäisessä talossa joku oli vielä töissä, istui yksin hämärässä toimistossa ja näppäili näppäimistöä. Mietin, miten monessa muussa toimistossa joku istuu iltamyöhällä laatimassa puuduttavia power point -kalvoja, tulevaisuudessa tyhjään raukeavien projektien suunnitelmia, uimapatjojen markkinointikirjeitä ja yritysveroja koskevia julkilausumia. Mikseivät he ole kotonaan makaamassa sohvalla ja lukemassa kirjoja? Koska talous ei silloin kasvaisi. Ja senhän on ihan pakko kasvaa, koska muuten? Saatana saapuu? Helkutti jäätyy? Magneettiset navat vaihtavat paikkaa?

Töissä kollegat paheksuivat tänään ruotsalaisia, jotka lähtevät illalla kotiin töistä ja pitävät jopa viikonloppuisin vapaata. Yhdenkin fuusioprojektin kesken ruotsalainen johtaja oli lähtenyt kesälomapurjehdukselleen ja projekti oli siksi valmistunut ennakoitua hitaammin. Ihan hirveää, sillä pörssihän ei odota! Sillä on aina kiire! Ihmisten pitää venyä ja unohtaa vapaat! Markkinat eivät nuku eivätkä pidä lomia!

Mutta mitäpäs, jos kaikki, myös japanilaiset, lohkaisisivat kunnon lomat ja häippäisivät hävyttömästi kustannuspaikoiltaan päivän päätteeksi? Maailmaan ei silloin saataisi tuotettua ihan yhtä paljon muovisia joulukynttelikköjä ja yritysjohdon preppausohjelmia ja kolmiulotteisia louhintamalleja kuin nyt. Ja se olisi a) hyvä asia, b) huono asia, c) muu, mikä?