Siinä, ettei omista telkkaria, on rasittavinta se, että monet ihmiset kuvittelevat minun jättäneen telkkarin hankkimatta, jotta he pitäisivät minua älykkäänä. No, ei se minun mielestäni ihan niin mennyt. Ei ole vain tullut hankittua eikä tee mieli. Koska lihani on heikko ja henkeni säikky, katsoisin omasta telkkarista ihan liikaa minulle ihan liian järkyttäviä ohjelmia. Sveitsissä tuijotin lumottuna saksalaisten kanavien kaikkein hirveimpiä tositelkkariohjelmia, joissa taviksista leikeltiin kaunottaria ja lihavat nuoret pakotettiin vaeltamaan Lapissa. Sitten elin seuraavan viikon henkisessä shokkitilassa. Jos olen kylässä ja televisio on auki, jään tapittamaan sitä kuin halvattu eikä keskustelusta tule mitään. Erityisen tenhoavia ovat mainokset. Televisiossa tapahtuu liikaa liian nopeasti. Se tekee minusta levottoman ja sokerihumalaisen. Tyydyn siis radioon. Siinä on minulle sopiva määrä ärsykkeitä eikä se vie yöuniani.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Uusimmassa Suomen Kuvalehdessä on Johanna Sinisalon haastattelu, jossa hän puhuu osittain ihan järkeviä television katselemisesta. Osittain juttu on kuitenkin samaa vanhaa marinaa siitä, miten televisionkatselua paheksutaan. Minusta tämä on arvoituksellista. Olen kyllä huomannut, että harva sen päivä julkisilla areenoilla mollataan poliitikkoja ja kansaa, ulkomaalaisia ja suomalaisia, homoja ja heteroita, uskovaisia ja ateisteja, naisia ja miehiä, lapsiperheitä ja sinkkuja, eläimiä ja ihmisiä ynnä muita marginaaliryhmiä. Mutta missä, missä ihmeessä halveksutaan televisionkatsojia? Ja vielä niin murskaavasti, että siitä pitää kirjoittaa tasaisin väliajoin närkästyneitä lehtijuttuja ja kolumneja.

Toimittaja Leena Sharma esittää myös klassikkokysymyksen: "Miksi pidetään älykkyyden merkkinä, jos ei omista lainkaan televisiota?"

Minusta sitä, ettei omista televisiota, pidetään lähinnä omituisuuden, ei älykkyyden merkkinä. Tunnen omani lisäksi tasan kaksi ruokakuntaa, joissa ei ole televisiota: synnyinkyläni 20-päisen lestadiolaisperheen sekä lintujärven rannalla mökissä asuvan risusavottaradikaalipariskunnan. Missä ihmeessä piileskelevät siis kaikki ne snobistiset älyköt, joiden kädetkin ovat liian korkeakulttuuriset tarttuakseen vulgaariin kaukosäätimeen ja jotka luovat lukupiireistään kylmiä katseita töllöttävän rahvaan suuntaan. Eipä sellaisia taida olla kuin niiden telkkarinkatsojien mielikuvituksessa, jotka ihan itse pitävät telkkarinkatsomistaan nolona, koska sille on vaikeaa luoda elitististä kulttuuriauraa edes Suomen Kuvalehden jutuilla.