Pörssiyrityksessä työskentelemisessä on kaikkien muiden viehättävien piirteiden lisäksi sellainen iloinen juttu, että lomien, viikonloppujen ja ylityövapaiden pitämisen katsotaan olevan nynnyjen puuhaa. Todelliset urahait tekevät töissä ympäripyöreitä vuosia ja viikkoja. Pomoille ja päälliköille, joita joka osastolla on yli puolet porukasta, maksetaan tästä tietysti kunnon korvausta päheän palkan muodossa, me muut joudumme tekemään saman suomalaisella keskipalkalla ilman ylityökorvauksia.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olen pitkin syksyä puhunut esimiehelleni siitä, että haluaisin pitää jouluna kuusi päivää vapaata. Minulla kun oli vain kaksi viikkoa kesälomaa, ja jouluun asti on tiedossa erittäin rankkaa työrutistusta. Esimies on puolittain myönnellyt, minkä takia olikin sitä suurempi järkytys, kun se tänään totesi tyynen rauhallisesti, ettei voikaan luvata vapaita. Avohenkilö joutuu siis ilmeisesti menemään yksin kotimaahansa viettämään joulua ja katsastamaan veljensä uutta vauvaa.

Miksi silloin, kun mieleen pitäisi tulla jokin pirullisen älykäs suunnitelma oman tahdon läpiviemiseksi, tuleekin lähinnä itku- ja hammastenkiristyskohtaus?