Lastentarhanopettajat ovat suuri taloustieteellinen mysteeri. Taloustiede olettaa ihmisten keskimäärin toimivan rationaalisesti, eli etsivän omaa etuaan. Rationaalinen ihminen etsii tätä etua jopa toisten kustannuksella, jos tällainen käytös ei ole hänelle itselleen liian haitallista. Ilahduttavan kiltisti tätä teoreettista mallia toteuttavatkin esimerkiksi pörssiyritysten johtajat, jotka yleensä pystyvät sekä käärimään sievoiset rahat että luistamaan kaikesta vastuusta. Mutta miten tämän mallin puitteissa voidaan selittää esimerkiksi lastentarhanopettajien olemassaolo?<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tänään Hesarissa uutisoitiin se yllättämätön tieto, että lastentarhanopettajat lymyilevät yhdessä esimerkiksi kirjastonhoitajien kanssa korkeakoulutettujen palkkakuopassa. Heidän keskiansionsa jäävät joka kuukausi noin viidensadan euron päähän keskimääräisen suomalaisen tallaajan tilinauhan lukemista. Lastentarhanopettajat ovat varmaankin tämän asian tienneet jo opiskelut aloittaessaan, joten he eivät ole voineet ryhtyä alalle suurten rahojen toivossa.

Koska lastentarhanopettajat kuitenkin ovat kaikkien rationaalisten ihmisten tavoin itsekkäitä pelureita, he ovat varmaan valinneet työnsä, koska se on niin helppoa, hauskaa ja huoletonta, vai mitä? Eihän siinä muuta joudu kuin kaitsemaan joka jumalan virka-aikaminuutti useampaa kymmentä kovaäänistä ja keskittymishäiriöistä ihmistainta. Mahdollisena bonuksena tulevat jännittävät vierailut raastupaan, jos joku näistä sattuu putoamaan päälleen, tukehtumaan tacoonsa tai lähtemään livohkaan.