Kuvittelen usein taksin, joka ajaa ylinopeutta lokakuisessa yössä. Kyydissä on kolme miestä, jotka on haettu kotoaan kesken unien. Heillä on kaikilla sama veriryhmä, ja he ovat matkalla naapurikaupungin sairaalaan. Siellä on syntynyt potra vauva, jonka äiti on menettänyt hengenvaarallisen paljon verta. Sairaala on tyrinyt. Oikeaa veriryhmää ei ole varastossa. Mutta taksi ehtii ajoissa; nainen saa verensiirron ja toipuu. Ja vauvasta sukeutuu myöhemmin tämän blogin kirjoittaja.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ajattelen niitä kolmea tuntematonta suurella kiitollisuudella, ja käyn säännöllisesti luovuttamassa verta. Käykää tekin. Veripalvelu on viime päivinä saanut täydennettyä huvenneita hätävarastojaan, mutta ihan tavallisinakin päivinä tarvitaan noin 1100 luovuttajaa, jotta verta saadaan riittävästi. Aina on hyvä päivä ryhtyä sankariksi.