Vihaan lentämistä, mutta olen jo monta vuotta ollut työ- ja rakkaussuhteissa, joiden takia minun täytyy vähän väliä suunnata siivottoman aikaisin aamulla ja ypöyksin lentokentälle, sulloutua tuntemattomien ihmisten kanssa metalliseen tuubiin, kärsiä sanoinkuvaamattomasta lentopahoinvoinnista ja päästellä siinä sivussa ilmoille enemmän hiilidioksidia kuin muuten saisin aikaan koko vuonna. Huomenna se tapahtuu taas, kun lähden työmatkalle Washingtoniin ja New Yorkiin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Minusta on ihan mukavaa, että esimerkiksi Yhdysvallat on olemassa, mutta ei minulla ole mitään hinkua käydä itse toteamassa sen olemassaoloa. Mieluiten viettäisin aina sellaista elämää kuin tällä viikolla: nyhjöttäisin lukemassa kirjoja ja kävisin välillä kahvihuoneessa juomassa Islay-saaren herkullisia viskejä viattomien opiskelijapoikien kanssa. Mutta sen sijaan minun pitää kärsiä suunnattomia vaivoja vain saadakseni rytyytellä jetlagin kourissa Greyhound-bussilla kaupungista toiseen syömään broileritortilloja nimikyltti rinnassa, pällistelemään liian pienellä fontilla kirjoitettuja power pointteja ja hermoilemaan luottokortin käyttörajan ylittymisestä, koska joku älypää on valinnut köyhien humanistien konferenssihotelliksi Hiltonin.

Te onnelliset, jotka saatte pysyä kotiseudullanne, dyykatkaa, valittakaa ja katsokaa kansatieteellisiä filminpätkiä! Ohjelmassa seuraavaksi Pullan kansalliset menovinkit ilmaisiin huveihin pitkin Suomi-neidon essunreunaa:

Helsinki

Kansallismuseon auditoriossa esitetään kansatieteellisiä filmejä 23.10. ja 6.11. kuudelta illalla. Teinä menisin ainakin 6.11, koska silloin on mahdollista nähdä esimerkiksi filmit Nahkiainen ja Tunturimaan talviviljaa. Ensimmäinen käy kauhun ystäville, koska siinä muun muassa laitetaan elävät nahkiaiset suolaveteen, jotta ne oksentaisivat sisälmyksensä ulos ennen pataan päätymistään. Jälkimmäinen taas on ikisuosikkini kaikista maailman kansatieteellisistä filmeistä; 1950-luvun romanttinen mustavalkoraina, joka saa riekonmetsästyksen näyttämään epäilyttävän helpolta ja asettaa villien kanalintujen älykkyyden sangen kyseenalaiseksi.

Turku

Ylioppilaskunta järjestää 17.10. seitsemältä illalla ylioppilastalon Turku-salissa kaikille avoimen keskustelutilaisuuden dyykkaamisesta, minkä jälkeen kokeneet dyykkaajat vievät ilmoittautuneet dyykkausretkelle. On jotenkin vaikea selittää, miksi tämä tapahtuma täyttää minut osallistumishalulla. En ikipäivänä jaksaisi tai edes haluaisi etsiä ruokaa roskiksista, ja toistaiseksi ainoa kosketukseni freeganismiin on se, kun kerran itsepuolustuskurssilla söin dyykattuja fasupaloja. Mutta palaisin halusta nähdä, mitä niistä markettien roskiksista oikein löytyy.

Pori