Scifi-harrastajissa on hienointa kyky intoutua niin paljon kuluttajille kylmän laskelmoidusti markkinoiduista kulttuurituotteista, että ne tulevat kuin vahingossa voitetuiksi takaisin viattomuudelle. Tällaista ajattelin tänään, kun olin Turun kirjamessuilla päivystämässä ja myin ison kasan Harry Potter -rintanappeja. Mikään ei ole söpömpää kuin ujo esiteinipoika, joka ostaa Slytherin-rintanapin, paitsi ujo esiteinityttö, joka ostaa Ravenclaw-rintanapin. Olin myös vilpittömän kateellinen ennen minua päivystäneen henkilön Tylypahka-koulupuvusta, joka oli varsin sykähdyttävä lämpimine fleeceviittoineen, vihreine kravatteineen, luihuiskaulahuiveineen ja Harry Potter stinks -nappeineen.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Michael de Certeau on kirjoittanut siitä, miten kuluttaminen, niin esineiden kuin vaikkapa televisio-ohjelmienkin, on aktiivista, luovaa toimintaa. Kuluttaja on kuin taitava taktikko, joka tunkeutuu toisten luomiin tuotteisiin ja käyttelee niiden vieraita voimia vallatakseen tilaa itselleen. Samoin lukija on tekstien salametsästäjä. Hän asettuu toisten kirjoittamiin teksteihin kuin vuokra-asuntoon ja tekee niistä itselleen asuttavia. De Certeau olisi varmaan taputtanut pieniä filosofisia käsiään, jos olisi saanut eläessään tutustua vaikkapa Harry Potter -slashiin. Sen ansiosta minunkaan ei tarvitse alistua siihen tylsistyttävään todellisuuteen, jossa Potter on umpihetero, vaan voin käyskennellä vähän vapaamielisemmässä Tylypahkassa.