Olen kärsivällisesti odotellut, laantuisiko vihastukseni, mutta ei auta; riehua pitää.

Ensinnäkin: Kuules Juba Tuomala, koko kansan rakastama sarjakuvapiirtäjä! Mitä halvattua oikein ajattelit, kun piirsit tämän? Et yhtään mitään, niin kuin meille jo kerroitkin viime viikolla Hesarissa. Olit nähnyt uutisotsikon bussin alle työnnetystä pyöräilijästä ja saanut siitä inspiraation. Eihän siinä taiteen tuoksinassa tullut mieleen tarkistaa, ajoiko kyseinen pyöräilijä jalkakäytävällä. Ei ajanut, voin kertoa. Suosittelen joko pysymistä erossa uutisaiheista tai sitten lukutaidon hankkimista.

Ja muutenkin, te kaikki siellä, jotka iltojenne iloksi natisette jalkakäytävillä ajavista pyöräilijöistä. Menkää ja hankkikaa suhteellisuudentaju! Ja tuokaa samalta reissulta minulle nähtäväksi yksi ilmielävä jalkakäytäviä terrorisoiva pyöräilijä, kiinnostaisi nähdä sellainen viimeinkin. Olen ihan varma, että suurin osa nitkutuksestanne syntyy siitä, että ette jalkakäytävillä käyskennellessänne yksinkertaisesti kykene havaitsemaan niihin moniaalla yhdistettyjä pyöräkaistoja, joilla on ihan laillista pyöräillä. (Paitsi tietysti talvisin maailman typerimmässä kaupungissa, Tampereella.) (Perun kaikki aiemmat Tampere-ylistykseni.)

Ja sitten toisekseen: Te siellä, juuri te, poleemisena keskustelijanakin tunnettu valtio-opin professori Matti Wiberg! Harmi, että laissa ei ole asetettu rajaa sille, miten todellisuudesta vieraantuneita yliopiston professorit saavat olla. Varmaan siellä kultaisella 1970-luvulla on mukavaa elellä ja kuvitella, että nykyäänkin korkeakoulutus takaa hyvän työpaikan, jos vain laiskat opiskelijat suvaitsisivat jättää hanttihommat ja valmistua. Mutta ennen kuin seuraavan kerran kirjoitatte opiskelijoiden työnteosta noloja alakertakirjoituksia Hesarin pääkirjoitussivulle, voisitte koettaa ottaa ainakin varovaista kontaktia tähän meidän todellisuuteemme.