Euroopassa on sellainen ihmemaa, jonka kansalaisiksi kelpaavat vain ihmemaassa jo ennen syntymäänsä asuneet ihmiset. Nimittäin ystävämme Sveitsi. Taas on kuultu monesta rööristä, miten Sveitsissä on yli 20 prosenttia ulkomaalaisia, siis tuollaiset reilut puolitoista miljoonaa. Harvemmin kuulee kuitenkaan mainittavan sitä, että tästä porukasta noin kolmannes on asunut maassa koko ikänsä. Monessa tapauksessa jopa heidän vanhempansa ovat asuneet Sveitsissä koko ikänsä. Mitäs ulkomaalaisia ne sellaiset ovat?<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sveitsiläisten enemmistö on oikeistopopulistisen suurpuolueensa SVP:n johdolla torjunut toisen ja kolmannen polven ulkomaalaisille ehdotetut helpotukset kansalaisuuden saamisessa viimeksi vuonna 2004. Nykyisellään kansalaisuuden saaminen on periaatteessa mahdollista, mutta erittäin kallista ja hankalaa. Kätevää on tietysti toisaalta se, että kun viidenneksellä maan asukkaista ei ole maan passia, ei heillä ole äänioikeuttakaan, vaan loput asukkaat voivat päättää asioista heidän puolestaan. Samaan logiikkaan perustuu se sievä tosiseikka, että naiset saivat Sveitsissä äänioikeuden herran vuonna 1971.

 

Sveitsillä on pitkä historia paitsi siirtolaistyövoiman käyttämisestä myös ulkomaalaisten näkemisestä idyllistä alppimaata uhkaavina hyökyaaltoina ja taudinaiheuttajina. Blocherin puolue pelaa tällä tutulla uhan kuvastolla. Nyt ulkomaalaiset ovat SVP:n julisteissa mustia lampaita, aikaisemmin esimerkiksi rottia. Kuvaan sopii myös se, että virallisesti Sveitsissä syntyy vain puhdasverisiä sveitsiläisiä. Toisen ja kolmannen polven siirtolaisten oleskeluluvassa maahanmuuttopäiväksi on merkitty heidän syntymäpäivänsä ja syntymäpaikaksi maa, josta heidän vanhempansa tai isovanhempansa ovat aikoinaan tulleet Sveitsiin. Tiedän, koska olen naimisissa tällaisen kuraverisen epäkansalaisen kanssa.