Pyörätiet ovat penteleellinen keksintö. Ne ovat ehkä hyviä silloin, kun haluaa retkeillä luonnon helmoissa, mutta kaupungissa niistä ei ole kuin riesaa. Pyörätiet on yleensä yhdistetty jalankulkijoiden väylöihin, joten ne tietenkin ovat täynnä pahaa-aavistamattomia kadun henkilöitä. Risteyksissä pyörätieltä ilmestyvä pyöräilijä tulee autoilijoille usein niin suurena yllätyksenä, että moisen ilmestyksen päälle on melkein pakko ajaa. Läheskään joka kadulla ei pyöräteitä ole eikä voi olla, mutta niidenkin varrelle saattaa röyhkeimmillä pyöräilijöillä joskus olla asiaa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Toimivaa ratkaisua on muistaakseni tänäkin syksynä ehdotettu Hesarin mielipideosastolla: pyöräilijöille pitäisi erottaa omat kaistat autoteiltä. Nyt heti eikä viidentoista vuoden päästä. Se on ainoa toimiva ratkaisu ja moniaalla jo käytössäkin. Miksi ei siis meillä? Monet paljon hullunkurisemmat ideat pannaan pöhinällä toimeksi: Huippuyliopisto luovuuden piristäjäksi? Juu, pistetään tulemaan! Autoja tunneliin pääkaupungin alle? Sopii, ilman muuta! UPM:n pääkonttori Helsingin keskeisimpään puistoon? No, mikäs sen mukavampaa! Mutta jos autoilta uhataan viedä edes sentti elintilaa, niin se nyt sentään on todellisuudesta erkaantuneiden hippien haihattelua ja silkkaa utopiaa.

 

Oikasti utopian harrastus on ikävästi taantunut niistä päivistä, kun patenttivirkailija Edgar Chambless Roadtownin keksi. Nimi kuulostaa pahaenteiseltä, mutta itse asiassa se on kaupunki, missä ei teitä tarvita ollenkaan. Chamblessin suunnitelman mukaan Roadtown olisi ollut rajoittamattoman pitkä, mutta erittäin ohut kaupunki, itse asiassa vain kahden huoneen levyinen. Katsokaa vaikka!

 

Keskikerroksissa oli määrä olla asuinhuoneita, kellarissa paikallis- ja kaukojunien raiteet ja ylhäällä kattoterassi kävelyä, pyöräilyä ja luistelua varten. Chambless julkaisi vuonna 1910 hienot yksityiskohtaiset suunnitelmat siitä, miten Roadtownista tehtäisiin täysin demokraattinen ja vapaa kapitalismin kahleista. Sukupuoltenkin välillä vallitsisi tasa-arvo. Eikä siinä vielä kaikki! Thomas Alva Edison avusti huipputeknologissa suunnitelmissa, ja asunnoissa oli määrä kaikkien muiden herkkujen lisäksi olla esimerkiksi itsestään tuulettuvat sängyt.

 

Harmi, että Chamblessin suunnitelmat Roadtownin pykäämisestä Amerikan preerioille kaatuivat rahoituspulmiin. Mutta mikäpä estäisi meitä rakentamasta sitä Suomeen. Meillähän tätä tilaa riittää. Roadtown voisi ulottua noin aluksi vaikka Hangosta Utsjoelle.

 

Maaseutu ei enää autioituisi, koska sen keskellä olisi ältsin pitkä metropoli. Veeärrän ei tarvitsisi pitää yllä kaikenlaisia kannattamattomia junalinjoja, kun kaikki asuisivat yhden hillittömän junaradan varrella. Ja kyllä minä ainakin haluaisin nukkua yöni itsestään tuulettuneissa sängyissä. Virkistäytyneenä voisin sitten pyöräillä kattoterassia myöten töihin Roadtownin omaan, täysin demokraattiseen huippuyliopistoon.