Harvoinpa sitä tulee esimerkiksi baarissa sellainen olo, että aah kun pääsisi pian kotiin lukemaan 50 vuotta vanhaa taloustiedeteosta. Mutta John Kenneth Galbraithin Runsauden yhteiskunnan kanssa tulee. Vaikka Galbraith selittää 1950-luvun Amerikkaa, monet kirjan huomiot pitävät paikkansa nyky-Suomessakin pelottavan hyvin.

 

Galbraith ottaa lähtökohdakseen yksinkertaisen kysymyksen siitä, miksi yltäkylläisyyden maailmassa yhä on köyhiä, ja päätyy muun muassa siihen, että tuotannon kasvattamisen hysteria on kivettynyt ja haitallinen jäänne ajoilta, jolloin lähes kaikki olivat köyhiä. No, eipä siitä ole vieläkään päästy.

 

Aivan parasta Galbraithilla on tavanomaisen viisauden käsite. Vihdoinkin joku selittää minulle, miksi suurin osa poliittisesta keskustelusta tuntuu niin turhauttavalta. Siksipä tietenkin, ettei se mitään keskustelua ole, vaan uskonnollista riittiä muistuttavaa tavanomaisen viisauden julistamista. Ja sitä julistustahan riittää: kansainvälisen kilpailukyvyn kasvattaminen, kannustavat verohelpotukset ja Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Sama pätee tietenkin myös muuhun kuin oikeistoon. Luultavasti minäkin tykkään Galbraithista juuri sen takia, että hän sopii omaan henkilökohtaiseen tavanomaiseen viisauteeni.

 

Mielenkiintoista on myös lukea analyysia konservatiivien valtion vastustamisen perinteestä. Oikeistopolitiikassa minulle on ollut aina arvoituksellisinta pakkomielteenomainen asettuminen valtiollisia palveluja vastaan vapaan kilpailun nimissä. Vielä avoituksellisempaa on, kun tästä siirrytään koko valtion vastustamiseen, ikään kuin koko valtio olisi jotain, jonka vasemmisto on pystyttänyt vain oikeiston kiusaksi. Galbraithia luettuani ajattelen, ettei ehkä olekaan niin kaukaa haettu veto, kun uusimman Vihreän Langan pääkirjoituksessa yhdistetään valtioon kohdistuvat salaliittoteoriat ja oikeiston vaalivoitto.

 

Kaiken hyvän lisäksi Galbraith on selvästikin tiennyt, mitenpäin kynää pidetään kädessä. Wikipedia pursuilee hänen nasevimpia tokaisujaan, mutta pakko on laittaa tähänkin pari:

"Taloudellinen ja yhteiskunnallinen käyttäytyminen on monimutkaista ja älyllisesti väsyttävää. Siksi pidämmekin kiinni kuin pelastusrenkaasta niistä ajatuksista, jotka kykenemme ymmärtämään."

"Jokaista yhteiskuntaa on suojattava liian luistavalta ajatuksenjuoksulta."

"Ihminen on kehittänyt ilmeisen kyvyn selviytyä kunnialla tavanomaisten asioiden juhlallisesta toistamisesta."

"Ajatukset ovat luonnostaan konservatiivisia. Ne eivät anna periksi toisten ajatusten hyökkäykselle vaan olosuhteiden massiiviselle rynnäkölle, jonka kanssa ne ovat kykenemättömiä kamppailemaan."

 

Niin, mistähän johtuu, että Galbraith nauttii nyt blogaajien suosiota. Ei suinkaan stadin kovimman lukupiirin kokoontuminen olisi lähestymiskannalla?