Kävin Pieksämäellä katsomassa televisiota. Olin koko viime viikon työreissussa. Yövyin lähinnä kultaisten kavereideni nurkissa ja keskilattioilla (Kiitos, kullat!), mutta Pieksämäellä olin oikein hotellissa, ja sen kunniaksi katsoin koko illan telkkaria. Hotelli on hyvä paikka harjoittaa sellaista, mitä ei yleensä harjoita. Eräille on tarjolla ryhmäseksiä, toisille telkkarin luonto-ohjelmia ja digiboksin sirinää.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Televisiosta tuli sen sortin sovinistista ohjelmaa, että olin vetää hotellinomistajan termoksesta teet tasa-arvoiseen henkitorveeni. Oma syy; haluan aina vasiten katsella tositeeveetä, kun siihen on mahdollisuus. Ensin katsoin Kauhukeittiötä. Siinä joku rasittava miehenjötkäle selosti moneen otteeseen, miten ei halua olla naisen johdettavana, kun pääkokkina oli nainen. Sitten katsoin Big brotheria. Siinä joku ärsyttävä jätkänkutale haukkui naista tiuskimalla: ”Sä olet vain nainen!“ Myöhemmin selitti vielä, että saisi kyseisen henkilön hengiltä lyömällä. Ja muut sen kun vaikuttivat olevan tämän mielenhäiriökimpun puolella.

Samaan aikaan toisaalla kiehui mieskeskustelu. Hesarin tiistaisessa jutussa Mies vailla tasa-arvoa -kirja vaikutti todella väsyneeltä vanhan vatkaukselta. Onhan tätä kuultu: sellaisia naisten ongelmia, kuin palkkaeroa ja perheväkivaltaa, vähätellään sanomalla, että mitäs menevät huonosti palkatuille aloille, ja sanoa täräyttämällä kuin suurena uutuutena, että naisetkin ovat väkivaltaisia. Sitten keskitytäänkin valittamaan, että miesten asiaa ei ajeta ja että miehiltä on feminismin kritisointi kielletty.

Niin ketkä eivät aja ja ketkä ovat kieltäneet? Naiset, nuo pirulliset kärmekset! Kuten kaikkitietävä Simone F. uusimmassa Tulvassa napakasti ilmaisee, ”siinä missä naisliike on reaktio yhteiskuntaan, miesliike on reaktio feminismiin.“ En halua kieltää miehiltä valittamista, koska valittaminen on demokraattinen perusoikeus. Mutta olisi jotenkin pirtsakampaa, jos valitettaisiin niistä asioista, jotka ovat pielessä, eikä aina vain siitä, että muut yrittävät korjata joitain muita pielessä olevia asioita.

Säkenöivässä seurassa perjantaina sivuttiin myös sitä ikuisuuskysymystä, voiko mies olla feministi. Minusta voi, mutta siihen tarvitaan kyllä puolin jos toisinkin pyrkimystä ja halua todelliseen tasa-arvoon. Äkkiseltään en keksi yhtään syytä olla siihen pyrkimättä, mitä nyt tositeeveen kilpailijoilla olisi vielä haastavammat oltavat, kun ketään ei voisi haukkua pelkän sukupuolen perusteella, vaan ilkeilyssä olisi aina mentävä henkilökohtaisuuksiin.