Pidän kovasti Saksasta, saksan kielestä ja monista saksalaisista. Mutta minä en todellakaan, kirosanan kirosana, pidä saksalaisista virastoista. Avohenkilöni ei ole koskaan asunut päivääkään Saksassa, mutta hänellä sattuu siitä huolimatta olemaan kyseisen maan kansalaisuus. No, kyseinen maa on nyt asettunut vahvasti poikkiteloin avioliittoaikeittemme suhteen.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Avohenkilön pitäisi saada Saksasta paperi, jossa sanotaan, ettei hän vielä ole naimisissa eikä muutenkaan estynyt astumasta avioon. Tätä paperia varten avohenkilö on ravannut erään toisen Keski-Euroopan maan virastoissa, käynyt Helsingissä Saksan suurlähetystössä ja soitellut sekä kirjoitellut Saksaan lakkaamatta. Hän on lähettänyt Saksaan eri tahoilta haalittuja virallisia papereita sekä lomakkeen, jossa piti tuntemattomista syistä ilmoittaa muun muassa minun vanhempieni avioitumispäivä ja -paikka. Lisäksi hänen on pitänyt maksaa Saksaan virastomaksu, tilata maksusta kuitti ja lähettää se postitse samaan virastoon, koska ilmeisesti virastohenkilöiden on liian vaikeaa katsoa koneeltaan, onko maksu tullut.

 

Kaiken tämän jälkeen olemme toiveikkaina odottaneet, että paperilappunen saapuisi ja voisimme mennä sen kanssa Suomessa maistraattiin käynnistämään esteidentutkinnan. Tänään tuli kuitenkin Saksasta virastohenkilöltä sähköpostia. Asiaamme ei ole voitu edistää, koska virastolla ei ole minun syntymätodistustani. Se pitää hetimiten toimittaa virallisen kääntäjän saksaksi kääntämänä. Tämä siksi, jotta virastohenkilö voisi todeta, ettemme ole sukulaisia, esmes niinku sisko ja veli.


En tajua, mitä varten on olemassa semmoinenkin juttu kuin EU, jos Saksan virastohenkilöille ei riitä se, että Turun maistraatti kertaalleen toteaa, ettemme ole sukua, ja vihkii meidät. Ja voisivat saksalaiset senkin vähitellen oppia, ettei suomalaisilta kannata pyytää syntymätodistusta, vaan virkatodistusta. Mitähän siihen sanoisivat, kun lähettäisin virallisesti käännetyn lappusen, jonka ainoa tieto on, että tietyn nimiselle naiselle syntyi tietyssä rannikkokaupungissa tiettynä päivänä tietyn painoinen, mittainen ja sukupuolinen vauvahenkilö.

Voiko olla näin vaikeaa mennä naimisiin? Ihan kuin ei kukaan ennen olisi näitä samoja juttuja käynyt läpi, vaan Aatami ja Eeva tässä olisivat vasta virallistamassa liittoaan lain istuimen edessä. Niillä tulisikin Saksan viranomaisten kanssa sanaharkkaa tuosta sukulaisuudesta, kun toinen on toisen kylkifileestä temmattu.