Ekokatastrofissa on se piinallinen puoli, että sen aiheuttaa ihan tavallinen elämä. Vaikka olisi mukava työntää syy Kiinan tai Bushin niskoille, juuri omat huolettomat automatkamme, kivat saunalliset yksiömme ja piristävät pikku ostoksemme nakertavat planeetan elinvoimaa pala palalta.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vanity Fairin toukokuisessa vihernumerossa oli yksityiskohtainen juttu siitä, miten tavallisen heebon tavallinen päivä nävertää luonnonvaroja ja kiihdyttää ilmaston lämpenemistä. Kuten artikkelissa todettiin, ihmisolennosta ei saa hillidioksidineutraalia (paitsi kirveellä), koska hengittää täytyy. Nykyinen normaali elämäntyyli tekee kuitenkin joka iikasta oikean ympäristöongelman. Itse yritän valinnoissani huomioida ekologisuuden, mutta silti minäkin tuhoan maailmaa, minkä ehdin.

Käytän energiansäästölamppuja ja pidän huonelämmön talvisin noin kahdessakymmenessä asteessa. En oleile suihkussa turhaan ja saunon vain taloyhtiön saunavuorolla. Minulla ei ole juuri kodinkoneita eikä telkkaria. En jätä laitteita stand by –tilaan, vaan sammutan virrat kokonaan. Ennen minulla oli tuulisähkösopimus, mutta nykyisessä taloyhtiössä ei voi itse valita sähköyhtiötään, mikä potuttaa.

Ruokaostokset pakkaan kangaskasseihin. Käytän kertakäyttösiteiden sijaan kuukautiskuppia ja ostan shampoota ekokaupasta aina samaan pulloon. Tykkään ostaa käytettyjä vaatteita ja tavaroita, mutta toisaalta ostan silti paljon myös ihkauutta. Yritän ostaa suomalaisia ja laadukkaita tuotteita, mutta tavaranhimossani olen usein itsekäs.

Minulla ei ole autoa enkä aio sellaista hankkia. Töihin ja harrastuksiin menen pyörällä, pidemmälle junalla tai bussilla. Haluaisin päästä eroon lentämisestä, mutta konferensseihin ja avohenkilön sukulaisten luokse on lähes pakko lentää, ellei ole käyttää paljon rahaa ja vapaa-aikaa monta päivää kestäviin matkoihin meri- ja maateitse. Mikään syy lentämiseen ei kyllä tunnu omatunnollisesti riittävältä, kun tietää, millaisen saastepläjäyksen siinä saa aikaan.

Syön lihaa. Ehkä voisin ryhtyä kasvissyöjäksi, jos voisin käydä joka päivä lounaalla Zucchinissa, kuten eilen arkistoreissulla. Samalla matkalla tutustuin myös Kamppiin avattuun Ben & Jerry’s jäätelökiskaan. Muistelin, että Vanity Fair kehui puljun ympäristöohjelmaa. Muistelin kuitenkin myös, että kuvioon liittyy yksi iso paha firma. Enkä edes ottanut niitä kahta listalla ollutta reilun kaupan jäätelöä, kun kirsikka- ja kinuskikarkkijätski houkuttelivat niin paljon. Ja olivatkin kyllä aivan parhaita.