Nuorena vihasin sanaa nuoriso. Nykyään vihaan sanaa kuluttajasegmentti. Mutta niinpä vain tutkaimenpotkiskelusta huolimatta kuuluin nuorena nuorisoon ja olen nyttemmin liittynyt kuluttajasegmenttiin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Luin lämpimikseni uutta Muoto-lehteä. Koko lehti ärsytti minua alusta loppuun saakka. Siinä oli lähinnä törkeän kalliita tavaroita ja niiden saatavuus- sekä hintatietoja. Lisäksi päätoimittaja Anna-Kaari Hakkarainen oli kirjoittanut muodottoman tajunnanvirta-artikkelin siitä, miten design on siis nykyään tosi tärkeetä ja sä nyt vaan oot mitä sä omistat. Luin nyrpistellen, kunnes Hakkarainen alkoi määritellä designtietoisen kuluttajan tuntomerkkejä. Niitä oli kolme: istuu Tapiovaaran Pirkka-tuolilla ja kaataa mutteripannusta espressoa Tonfisk Designin kuppeihin. Auts, auts ja vielä kerran auts. Osui ja upposin.

Toipuakseni luin Vihreästä Langasta arvostelun Sennetin Uuden kapitalismin kulttuurista. Jutun mukaan kirjassa pohditaan ihmisten selviytymistä yhä pätkittäisemmäksi käyvässä elämässä. Kun ihmissuhteet ja työpaikat eivät tarjoa pysyvyyttä, nykyihminen etsii ja luo itseään netissä, joogaamalla tai shoppailemalla. Ja taas otin osumaa. Auts, auts ja jälleen kerran auts.