Palasin käsittämättömän kukkeasta Keski-Euroopasta juuri sopivasti todistamaan, miten legendaarinen akateemikkovainaa nousi vielä kerran haudastaan. Kyllä opetuslapset täällä meidänkin käytävällä riemuitsivat, sillä ketäpä ei 22 miljoonaa euroa hymyilyttäisi. Nyt vaan kaikki joukolla tekemään ekselenttiä humanistista tutkimusta ja hakemaan Tiedeakatemialta siihen rahaa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Humanistisella tutkimuksella on lievän epätieteellinen maine. Tunnustettakoon, että minäkin olen satunnaisesti kadehtinut geologikavereilta kymmenien kilojen soranäytteitä ja koneita, joihin ne näytteet kaadetaan, psykologikavereilta dementikkojen testaukseen käytettäviä tietokoneohjelmia ja fyysikkokavereilta maailman vahvimpia magneetteja. Meidän alalla kun lähinnä luetaan kirjoja ja pölyisiä papereita, jotta saadaan tuotettua lisää kirjoja ja pölyisiä papereita.

 

Meitä humanisteja eivät lääkefirmat liehittele eivätkä vientiyritykset värvää. Mutta siinä on se hyvä puoli, ettei meidän tarvitse välttämättä tutkia sitä, mikä on tuottavaa, vaan voimme keskittyä siihen, mikä on kiinnostavaa. No, mikä sitten on kiinnostavaa? Ottakaamme kaksi näkökulmaa, objektiivinen ja subjektiivinen:

 

Objektiivisen näkökulman perusteella kiinnostavia asioita ovat esimerkiksi kurahaalarit, Saksojen jako, silittäminen, hääleikit, vagina eri roduilla, muurahaiset kylpyhuoneessa, arkkitehtien havainnekuvat ja vauvan nuttu. Toiveikkaat ihmiset kaahaavat herkeämättä tiedon valtateillä etsien informaatiota näistä mieltä askarruttavista aiheista ja päätyvät muun muassa meikäläisen blogiin vain pettyäkseen pahan kerran. Mutta mikäli he ovat humanisteja, voivat he pyyhkäistä pettymyksensä syrjään ja alkaa vaikka tällä siunaamalla itse tutkia kurahaalareita, Saksojen jakoa ja niin edelleen. Tai 22 miljoonaa muuta asiaa. Mikään inhimillinen ei ole humanisteille vierasta.

 

Subjektiivisesta näkökulmasta katsoen kiinnostusta herättävät näinä päivinä virkatut kuukautissuojat sekä vanha kirjasuomi. Löysin netistä tämän gradun, joka on ensinnäkin pätevä tutkimus jykevästä aiheesta ja sisältää toisekseen enemmän verisiä juonenkäänteitä, synkkää salailua ja ovelia hämäyksiä kuin kymmenen keskimääräistä dekkaria yhteensä. Sekä tietysti yhden neuleblogillisen verran käsitöitä.

 

Toinen humanistisen aatteen tuotos, joka kannattaa etsiä räpylöihin, on Aku Ankan edellisviikon numero. Professori Kaisa Häkkinen on kääntänyt sitä varten pitkän Roope Ankka -tarinan Agricolan suomeksi. Eipä siitä sen enempää sanottavaa kuin: Aiwan cicatuttava.