Ajan Förillä ensimmäistä kertaa vuosiin, ja Aura kilisee kuin tervetuliaisdrinkki. Sorsat heiluttavat häntää. Muuttaminen tekee kaihomieliseksi, koska se tuo mieleen kaikki aikaisemmat lähdöt ja tulot. Kun saavuin ensimmäisen kerran tähän kaupunkiin, olin lettipää maalaistyttö, jonka tavarat mahtuivat pariin kurkkulaatikkoon. Sinä iltana söin äidin leipomaa mantankakkua, luin Kampelaa, ja katsoin keittiön ikkunasta Suomen saasteisinta katua pakahduksen vallassa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Uudessa paikassa oleminen lähtee minusta yhä parhaiten käyntiin monikudoksisilla eläinkirjoilla, joissa on rääväsuisia henkilöhahmoja. Helsingissä asumisen aloitin lukemalla Myyrää superlonipatjalla kaverin sohvan takana. Mutta koska en ole nyt uudessa paikassa, luen Fingersmithiä ja etsin kuumeisesti lamppuja, joiden valossa lukea sitä. Jos olette viime aikoina nähneet kauniita, vapaalla jalalla olevia jalkalamppuja, niin kavaltakaa niiden olinpaikka minulle heti.