Tapanani ei ole lukea samaa kirjaa useammin kuin kerran. Mutta Seitsemän veljeksen luen uudelleen joka seitsemäs vuosi.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Luin Seitsemän veljeksen ensimmäisen kerran ollessani seitsemänvuotias. Olin lukijana jo silloin pahimmanlaatuinen yllytyshullu. Isäni sanoi, että koitapas lukea Seitsemää veljestä, ja minähän luin. En muista ymmärsinkö koko kirjasta yhtään mitään. Muistan vain, että se oli eleettömän ruskea, nimi oli painettu karheaan selkämykseen ohuilla hopeakirjaimilla. Luin sen olohuoneen matolla sikiöasennossa.

Seuraavan kerran luin sen neljätoistavuotiaana, koska koulussa käskettiin. Kaikki muut vihasivat Seitsemää veljestä, mutta minä olin sitä mieltä, että siitä kuuluu tykätä. En muista, tykkäsinkö oikeasti.

Kaksikymmentäyksivuotiaana tentin kirjapaketin, johon Seitsemän veljestä kuului. Luin sen ja tein siitä hirmuisen määrän muistiinpanoja pieneen siniseen muistikirjaan. Analysoin veljesten luonteita ja sisäistä kertojaa. Selitin kaikille, jotka suostuivat kuuntelemaan, että Seitsemän veljestä oli minusta todella hauska kirja.

Vasta tuon kolmannen kerran jälkeen huomasin, että suhteeni Seitsemään veljekseen oli alkanut kiertyä kabbalistisen lukumystiikan ympärille. Päätin lukea sen uudelleen, kunhan seitsemän vuotta olisi taas kulunut. Se on kulunut nyt. Otin eilen kauniiseen käteen aika ruman, kahdella eurolla Sammakon kirjakaupasta ostetun Seitsemän veljeksen uuden painoksen ja kirmasin Jukolan saloille.

Seitsemän veljestä vaikuttaa vieläkin hauskalta, mutta myös aika liikkikseltä. Hiukan pitkästyttävältä kyllä myös, koska osaan jo joka kohdan melkein ulkoa. Lisäksi olen kehittänyt ärsyttävän tavan ajatella kirjan kohtauksia historiallisina esimerkkeinä tietyistä 1800-luvun kansanelämän piirteistä.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun luen Seitsemän veljeksen pelkästä vapaasta tahdostani. Mieleeni nousee seitsemän kysymystä:

1. Horjuttaako omaehtoinen lukeminen mystisen lukumagian kohtalonomaista kulkua?

2. Olisiko enemmin pitänyt odottaa, että edessä aukeava vuosi tuo muassaan jonkin yllättävän pakkosyyn Seitsemän veljeksen lukemiseen?

3. Uskallanko muka vastedes olla toistamatta lukuoperaatiota joka jumalan seitsemäs vuosi?

4. Missä vaiheessa saman kirjan toistuva lukeminen muuttuu konventionaalisesta lukemisesta metafyysiseksi toiminnaksi?

5. Voiko tällä tavoin saavuttaa valaistumisen tai muun miellyttävän lopputuloksen?

6. Mitä tapahtuu, kun (jos) viidenkympin korvilla luen Seitsemän veljeksen seitsemännen kerran?