Minua valistettiin tällä viikolla pörssiyhtiöiden johtamisen perusteista: On ihan keskiaikaista harkita asioita ja tehdä päätökset tarkkojen tietojen perusteella. Nykypäivää on sen sijaan tuottaa nopeita ratkaisuja välittämättä kaikenmaailman nippelitiedoista ja alkaa toteuttaa asioita, kun ne on valmisteltu noin kahdeksankymmentäprosenttisesti. Olinkin ihmetellyt, miten ne kaikki näyttävät mahalaskut oikein on saatu aikaan.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kvartaalitalous suosii porukkaa, joka on kuin poikakerhon ADHD-erityisryhmästä karannutta. Koko ajan pitää tapahtua jotain uutta, ja mieluiten sellaista, jossa itse saa huseerata kaikkien mielenkiinnon keskipisteenä. Koska markkinoidenkin keskittymiskyky on nolla ja muisti parhaimmillaan parin kvartaalin pituinen, yritysjohtajat voivat ihan rauhassa riehua ympäriinsä, kunhan tulokset näyttävät hyviltä aina pari kuukautta kerrallaan. Huonot tulokset voidaan selittää toimialan syklisyydellä ja niistä saadaan hyvä tekosyy käynnistää pörssin iloksi pienet YT-neuvottelut.

 

Onneksi seikkailukirjameininki ulottuu firmoissa myös ruokailuun. Vaikka meillä ei ole inhimillisemmistä työpaikoista tuttuja kahvitaukoja kiertävine pullavuoroineen, en ole koskaan syönyt työajalla niin paljon ja hyvin kuin nyt. Ilmainen ravintolaillallinen kelpaa tietysti aina, mutta meikäläisen kaltainen hotkohuuli ei ylenkatso ylijääneitä palaveripulliakaan. Kun eilen olin töissä kellon ympäri, viimeiset tunnit menivät neljän, joillekin kokousammattilaisille kelpaamattoman Pepe-leivoksen voimalla. Inkivääriolutta ei kyllä ollut, mutta ei toisaalta myöskään tarvinnut hotkia nälkään Avun vuosikertaa, niin kuin Kunnaksen viisikkoparodiassa.