Marraskuussa sitä haluaa kietoutua kirjaan lukemaan sohvista, villahuovista ja punaviinistä. Ostin taannoin Hulluilta päiviltä sarjaromaanina The Scotsmanissa ilmestyneen Alexander McCall Smithin tarinan, koska ajattelin sen sopivan luettavaksi bussissa talvisilla työmatkoilla, ja niinhän se sopiikin. Päivittäisiksi viipaleiksi kirjoitettu kirja on onnen omiaan katkonaiseen lukemiseen julkisissa. Lisäksi McCall Smith on juuri sellaista häpeämättömän lohdullista ja helppoa luettavaa, joka on omiaan pehmittämään sitä pettymystä, että tänäkin aamuna oli pakko nousta lämpimältä futonilta, letittää itsensä ja lähteä ulos miinusasteiseen maailmaan.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ennen tätä Edinburgh-seikkailua olen lukenut kaikki ne kuusi McCall Smithin supersuosittua kirjaa, joissa seikkailee botswanalainen yksityisetsivä Mma Ramotswe sekä yhden jossa seikkailee saksalainen filologi ja yhden jossa seikkailee skottilainen filosofi. Ne ovat sellaisia kirjoja, jotka eivät varsinaisesti pidä lukijaa otteessaan rautaisella kädellä tai viettele häntä kielellä ja käänteillä. Niitä lukee samalla tavalla kuin juo teetä: yhtä hyvin voisi olla aloittamatta uutta kupillista tai kirjallista, mutta jokin lievänpuoleinen, mutta jatkuva ruumiillinen hinku ja käpertymistarve neuvoo kuitenkin aloittamaan ja juomaan pohjaan saakka.

 

McCall Smith melkein vieroitti minut itsestään sillä saksalaisella filologilla, josta hän oli yrittänyt tehdä ristiriitaisen ja vähän epämiellyttävän henkilön. Paha virhe tee- ja vilttikirjailijalta. Uskon nimittäin, että McCall Smithin suosio perustuu hänen muiden päähenkilöidensä vankkaan pitäytymiseen kategorisessa imperatiivissa lukemattomien lämminhenkisten pulmatilanteiden kiivaimmassakin tiimellyksessä.

 

Kyllä Kant olisi tyytyväinen. Mutta alkumuumi hän ei ole. Tästä aiheesta voi lukea lisää uusimmasta Suomen Kuvalehdestä, jossa tutkitaan ansiokkaasti pellinkiläisen ulkohuussin seinäpahveja kymmenen sivun verran. Pakko kai minunkin on jo myöntää, ettei se nyt ihan rutikuiva julkaisu ole.