Putkiremontti alkaa asuntoni kylpyhuoneessa viides helmikuuta kello seitsemän aamulla. Pakoon! Yksi elämäni johtavista periaatteista on, etten suostu asumaan enää koskaan sekuntiakaan asunnossa, jossa tehdään putkiremonttia.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Muuten en ole niin nökönuuka. Minulla on esimerkiksi vankkaa kokemusta yhteisasumisesta muurahaisten kanssa. Tällä hetkellä olen edennyt kekomuurahaisista sokerimuurahaisten kautta faaraomuurahaisiin, jotka ovat näistä kolmesta pienimpiä, hämmästyttävimpiä ja arvaamattomimpia, kuten kuumaverisille tropiikin hyönteisille sopiikin. Sokerimuurahaisten kanssa asuessani kirjoitin kokemuksestani sanomalehteen otsikolla Tanssii muurahaisten kanssa. Vertasin itseäni Franciscus Assisilaiseen. Viattomat luontokappaleet asunnossa tekevät ylevämieliseksi.

 

Olen asunut viimeisen kahdeksan vuoden aikana kymmenessä eri asunnossa, joista neljä on sijainnut samassa kaupungissa ja loput eri paikkakunnilla, kolmessa eri maassa. Yksi niistä asunnoista, joissa ei ollut muurahaisia, piti sen sijaan sisällään nuoren pohjanmaalaisen haitarinsoittajan, joka joi punaista maitoa ja harrasti oopperalaulua. Yhdessä ei ollut melkein mitään kalusteita, mutta Maailman Hienoin Näköala. Yksi oli suurten hämähäkkien kiivas temmellyskenttä, vaikkakin muuten oikein kotoisa.

 

Nykyisessä asunnossa on muurahaisten lisäksi kanankakasta tehdyt seinät ja Maailman Toiseksi Hienoin Näköala. Sen osti juuri nuori hanurinsoittaja; ei se sama, vaan muu. Miksei meluisia soittimia harrastaville muusikoille voisi olla omia taloja, joissa he saisivat pimputtaa ja pöräytellä ilman että hiljaisuutta rakastavat huopatossunaapurit menevät mielenhäiriöön? Uusi asukas kurnutelkoon kuitenkin kurttuuaan rauhassa, minä lähden helkkymään Auran rannoille. Jos joku tietää Turun keskustasta hyvän, helmikuun alusta vapaan vuokra-asunnon, vihjatkoon minulle. Ei ole pakko olla muurahaisia, kunhan on yli 35 neliötä.