Sunnuntain Hesarissa oli juttu siitä, että Kolumbian varapresidentti syyttää Kate Mossia kokaiinisotien lietsomisesta. Hänen mukaansa Mossin tapaus kuvastaa eurooppalaisten leväperäistä suhtautumista huumeisiin, sillä kokaiinikohun jälkeen Moss on saanut jopa rahakkaampia töitä kuin ennen. Samaa suoraviivaisuutta muuallekin, kiitos! Kuka valtionpäämies läksyttäisi esimerkiksi Kimi Räikköstä ilmastonmuutoksen ja öljysotien lietsomisesta? Mutta takaisin kokaiiniin:<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olen sillä tavalla tervehenkisen säikky, etten ikinä ole kokeillut kokaiinia, vaikka tarjolla olisi ollut, ja sen verran tiukasti lainkuuliainen, että oleskelu kokaiinidiilereiden seurassa on saanut minut lievästi pahoinvoivaksi, sen harvan kerran kun olen sellaisessa seurassa joutunut virumaan. Olen siis huono viisastelemaan tässä yhtään mitään, kun en kerran tajua, miksi ihmeessä sitä kokaiinia nyt on ihan pakko vetää sinne nokkaan. Mutta viisastelenpas kumminkin.

 

Mitä tapahtuisi, jos kokaiini laillistettaisiin? (En ole sitä mieltä, että näin pitäisi tehdä. Minusta olisi parempi, ettei kokaiinia olisi olemassa ollenkaan, mutta sitä on, eikä vaikuta siltä, että se itsestään häviäisi minnekään.) Kokaiinista katoaisi saman tien kaikki se mystiikka, joka tekee siitä jännittävän statushuumeen. Kolumbialaiset voisivat vihellellä tyytyväisinä kokapensaiden satoa korjatessaan. Rikollisilta menisi rahapuu. Kokaiinia jäljittäviä poliiseja ei murhattaisi. Kokaiinin hinta laskisi. Suomessa valtio saisi monopolin kokaiinin myyntiin, ja verotulot hyvittäisivät kokaiinin liikakäytön aiheuttamien munuaisvaurioiden ja sydänkohtausten yhteiskunnallisen haitan.

 

Mutta mitä tapahtuisi kysynnälle? Palattaisiinko aikaan ennen kokaiinin kriminalisointia? Ryhtyisivätkö taksikuskit ja poliitikot ja suurtalouskokit ja varatuomarit tyytyväisinä pistämään kokaiinia suoneen, kuten Sherlock Holmes, ja nauttimaan sitä juomana, kuten Paavi Leo XIII, ja pureksimaan kokaiinitabletteja, kuten traagillinen lapsuudensankarini Kapteeni Scott?

 

Tiukan valvonnan ja kiellon tie voisi ehkä ratkaista huumeongelmat jos puolet kaikista maailman ihmisistä värvättäisiin huumepoliiseiksi. Valvotulla ja rajoitetulla sallimisella sen sijaan on jo saatu aikaan hyviä tuloksia. Zürichissä hoito-ohjelmiin sitoutuneet heroiiniriippuvaiset ovat saaneet viidentoista vuoden ajan heroiinia lääkärinreseptillä. Uusien heroiininkäyttäjien määrä tippui tämän ansiosta jo ensimmäisen kymmenen vuoden aikana 82 prosenttia, ja lievästi sanoen pahamaineisesta Needle Parkista tuli leppoisa perhepuisto, sen jälkeen kun päällimmäinen maakerros käytettyine ruiskuineen oli kuorittu pois, alue desinfioitu ja uusi maakerros aseteltu päälle.

 

Mutta heroiini onkin erityistapaus, koska käsittääkseni kukaan ei ole mielellään siitä riippuvainen. Ehkä kokaiini on hankala hallittava juuri siksi, että se on liian samanlainen kuin sallitut nautinnot ja riippuvuudenaiheuttajat, sellaiset kuin viina, shoppailu ja anoreksia.