Metsästäjä-keräilijä täällä terve! Olen tullut siihen tulokseen, että aivoni eivät ihan ole nykyajan vaatimusten tasolla. Olen jotenkin onnistunut syntymään ainakin tuhat vuotta liian myöhään. Tässä muutamia raskauttavia todisteita:<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

1. Lineaarinen aikakäsitys ei kuulu vahvuuksiini. Kristinuskoon, teollistumiseen ynnä muihin nuorison vouhotuksiin kuulemma liittyy käsitys ajasta eteen- ja mielellään ylöspäin sinkoavana nuolena. Kun minä ajattelen aikaa, näen kellomaisen ympyrän, jonka kehällä seisoskelen tällä hetkellä vähän vaille kymmenen kohdalla, koska on syyskuun loppu. Ei ihmekään, että minun on vaikea tehdä pitkäjänteisiä tulevaisuudensuunnitelmia.

2. Suhtaudun epäilevästi loppusointuihin, mutta suosin sen sijaan alkusointuja. Minusta oli kummallista, kun Hesarissa arvosteltiin Virpi Hämeen-Anttilan uusimman kirjan ulkomuseotunnelmaa, joka arvostelijan mukaan syntyy muun muassa sellaisista ilmauksista kuin ”kuuna kullan valkeana”. Ainakin minä ja kamuni Väinämöinen olemme sitä mieltä, että tuo on ihan normaalia kieltä.

3. Nykymaailman ihmiset ovat tutkijoiden mukaan niin tietokonemetaforien kyllästämiä, että näkevät aivonsakin isona tietokoneena, jossa pääkopan laitteisto käyttelee mielen ohjelmistoa ja ajattelu on muistiin tallennettujen tiedostojen käsittelyä. Minulla sen sijaan on mielikuva aivoistani suurena hämärien käytävien verkostona, jonka varrella olevat huoneet ovat täynnä kaiverrettuja kivitauluja.

Joo, mutta tietenkin kaikesta tästä huolimatta olen tosi dynaaminen kilpailuyhteiskunnan jäsen ja melkein osaan käyttää mikroaaltouuniakin.