Edistin tänään napajäätiköiden sulamista siten, että kävin syömässä pussillisen Marianne-karkkeja Tukholman World Trade Centerissä. Nyt kieriskelen järjettömän lentomatkailun aiheuttamassa ekotuskassa, mutta itse matkan aikana ahdistusta aiheutti lähinnä se, että olin aamukoomassani ottanut mukaan väärän laukun. Siis näyttöarvoltaan väärän, käyttöarvo oli kyllä kunnossa. Laukku oli omani, ei vahingossa tuntemattomalta muukalaiselta vaihdokkaana saatu, ja sinne mahtuivat kaikki matkalla tarvittavat esineet. Se nyt vain sattui olemaan rikkinäisin, epämääräisimmän näköinen laukku, mitä komeroistani löytyy.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kyseisestä laukusta näkyy lentomailien päähän, että sitä on käytetty erinäisiä kertoja samantapaisiin tarkoituksiin, kuin mihin Saarikoski käytti omaa legendaarista neljän pullon salkkuaan. Lisäksi siinä roikkuu kuopiolaisessa päiväkodissa japanilaisen taiteilijan opastuksella virkkaamani otama, josta olen tosi ylpeä ja johon liittyy kauniita muistoja, mutta joka sopii säpäkkään bisnesasuun suunnilleen yhtä hyvin kuin soiva tasmanianpaholaiskravatti linnan juhliin. Kaikki muut kohtaamani ihmiset olivat tietysti ihan kiusallaan ottaneet mukaan tilanteeseensopivimmat, kenkiinsointuvimmat ja hillityntyylikkäimmät laukkunsa.