Istuskelen tässä kipeähkö takapuoli uuden samettisen lattiatyynyn päällä. Ensin mainitun jomotus on tulosta työpaikan urheilullisista strategiapäivistä, jälkimmäinen haettiin eilen taksilla erään ruotsalaisen huonekaluketjun myymälästä. Jos käännän päätäni vasemmalle, näen kattojen yli merelle. Tästä kaikesta voisi päätellä, että olen jonkin sortin porvari. Vaan ee-hei. Ajattelen kyllä usein Kokoomusta, mutta lähinnä siksi, etten ymmärrä sitä. Se askarruttaa minua.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Myönnettäköön, tässä on varmasti osuutensa sillä, että olen perinyt puolet geeneistäni kolmelta sukupolvelta vakaumuksellisia demareita. Mutta ei kai se kokonaan selitä sitä, miksi minun on helpompi samaistua keskiaikaisen Grönlannin viikinkien ajatusmaailmaan kuin omanikäisiini kokoomuslaisiin. Yksittäisillä kokoomuslaisilla on ihan järkeviäkin ajatuksia. Mutta miten ihmeessä kukaan voi rinta rottinkituolilla kuulua puolueeseen, joka kannattaa markkinaliberalismia ja jonka mielestä jokaisen on mahdollista olla oman onnensa seppä ja jolla ei näiden päähänpinttymien lisäksi tunnu olevan oikein minkäänlaista aatetta.

Haluaisin olla päivän verran Lotta Backlund. En ainoastaan siksi, että hän on todella viihdyttävä blogikirjoittaja, vaan siksi, että saisin tietää, miltä tuntuu uskoa vapaiden markkinoiden autuaaksitekevään voimaan. Ja minä sentään olen töissä pörssiyrityksessä. Backlund toteaa uusimmassa Imagessa, että ”yrityksen tehtävä on tehdä voittoa ja optimoida“. Aamen sanon minä. Mutta eikö juuri tämän tosiseikan pitäisi johtaa siihen, että yritysten toimintaa täytyy valvoa ja ohjailla aika ankarasti? Pörssiyrityksen luonteeseen ei kuulu ajatella pitkäjänteisesti, kantaa vastuuta tai tehdä ihmisiä onnellisiksi. Sen luonteeseen kuuluu tehdä rahaa kaikilla sallituilla keinoilla nyt eikä viidestoista kvartaali.

Pohjimmiltaan tässä hahmotuspulmassani on tietenkin kyse vain siitä, ettei oikeistolaisilla ole tarpeeksi sykähdyttäviä yhteislaulukipaleita. Niitä ala-asteella, kimeällä lapsenäänellä Suomen lipulle vannottuja verivaloja ei tässä tapauksessa lasketa.