Minäpä olen se pikkunen täti ja olen kun viulun kieli. Fyysisiin ulottuvuuksiini en tässä ota kantaa, mutta pinnani on aina niin kireällä, että se soi. Minulle painotettiinkin männäviikonlopulla, että minun pitäisi oppia niin sanotusti vähän relaamaan. Se pitänee paikkansa. Nimittäin. Viikonloppuna tapahtui muun muassa seuraavaa:<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

1. Kahmin halvalla suomalaista designia itselleni ja lahjaksi. Samassa yhteydessä kävi ilmi, että eräs työkollegani on erään suomalaisen huippumuotoilijan äiti.

2. Kävin katsomassa, miten entinen kotikaupunkini näytti kaunista naamaa. Aina kun asun siellä, sää on mitä helvetillisin suurimman osan ajasta. Mutta kun asun muualla ja vierailen siellä, sää on aina kuin Jehovan todistajien esitteiden paratiisikuvissa. Samassa yhteydessä mainiot ihmiset syöttivät, juottivat ja majoittivat minua, tanssivat kanssani Madonnan Vogueta väärillä käsiliikkeillä, lainasivat minulle Jopoaan ja yleisesti saivat minut tuntemaan oloni etuoikeutetuksi papupadaksi.

3. Osallistuin poliittiseen juhlatilaisuuteen siirtolapuutarhassa. Samassa yhteydessä kävi ilmi, että kahta kautta huonosti tuntemani ihminen osaa esittää hienon Vaginamonologin ja sitä esittäessään puhua niin pehmeällä äänellä, ettei sen voisi kuvitella olevan mahdollista.

4. Vietin laatuaikaa kotona avohenkilöni kanssa. Samassa yhteydessä kävi ilmi, että uunissa paistetuilla, vuohenjuustolla ja pestolla kuorrutetuilla tomaateilla on lempiruokapotentiaalia.

Siksi onkin ihan kieroutunutta, että käytän nyt energiaani sen miettimiseen, olisiko minun sittenkin pitänyt ostaa vielä toinen törkeän hieno design-laukku, pysyä ennemmin kotona edistämässä niitä sataa sivuprojektia, jotka roikkumisellaan uhkaavat suistaa minut hulluuteen, hoitaa paremmin roolini neuleblogaajia ja slash-artisteja edustavien eduskuntavaaliehdokkaiden improvisoidun paneelikeskustelun puheenjohtajana ja olla yllyttämättä itäkarjalaisia kolesterolipitoisuuksiani vuohenjuustolla.

Alkaisin rennoksi varmaan tällä sekunnilla, ellei minua vaivaisi tunne siitä, ettei löysällä viulunkielellä ole paljon tekoa, että rentona olisinkin joku ihan muu, vieras ihminen.