Jared Diamond kirjoittaa uusimmassa kirjassaan Uuden-Guinean alkuperäisten asukkaiden olevan uteliaimpia hänen koskaan kohtaamiaan ihmisiä. Diamondin mukaan tämä uteliaisuus osaltaan auttoi uusiguinealaisia viljelemään saartaan eristyksissä muusta maailmasta 7000 vuoden ajan aiheuttamatta esimerkiksi puuston vääjäämätöntä hupenemista, eroosiota tai muuta tuhoisaa ympäristömuutosta, jotka monessa muussa samantapaisessa saariyhteisössä koituivat ihmisyhteisöjen kohtaloksi. Uteliaisuuden kulttuurin ansiosta uusiguinealaiset kokeilivat kaikenlaista ja hoksasivat muun muassa, että casuarina-puita kannattaa istuttaa pelloille ja puutarhoihin, koska ne parantavat maan laatua ja satoisuutta, estävät eroosiota ja vieläpä torjuvat koppakuoriaisten hyökkäyksiä hyötykasvien kimppuun. Ja niin Uusi-Guinea pelastui. Tai no, olihan siinä osuutensa silläkin, että jatkuvat sodat ja esimerkiksi vastasyntyneiden tappaminen pitivät väestön määrän järkevissä rajoissa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Uteliaat uusiguinealaiset herättävät minussa suurta sympatiaa ja vastakaikua, sillä olen itse utelias aina itsetuhoisuuteen saakka. Minua kiinnostaa kaikki. Haluan ymmärtää maailman ja mielellään vielä selittää sen muille uteliaille. Kulutan pitkiä aikoja miettimällä, millaista on olla joku toinen, ja mitä ne toiset oikein tekevät päivät pitkät. Avaan suljetut kaapit katsoakseni, mitä sisällä on. Pimeiltä kaduilta kurkistelen valaistuihin asuntoihin. Höristän korviani kuullakseni, mitä tuntemattomat puhuvat puhelimeen. Jos aikaa ja rahaa olisi, voisin suorittaa perusopinnot kaikista yliopistossa opetettavista aineista. Haluaisin, että töissäkin olisi koulusta tuttuja TET-päiviä, jotta voisin luvan kanssa hengata katsomassa, mitä työpaikkaruokalan keittäjä tai kiinteistöyhtiön huoltomies tekevät. Haluan tietää, miten asioita tehdään ja miten ne toimivat. Lapsena lempiohjelmiani Pikku kakkosessa olivat ne pätkät, joissa käytiin esimerkiksi näkkileipätehtaassa ja potkukelkkapajassa katsomassa kyseisten tuotteiden valmistusprosessia.

Minua kiinnostaisi hurjasti tietää, millaista on olla imeytyvän ja pakahduttavan kiinnostunut vain joistain tietyistä asioista; tietää jo kymmenvuotiaasta haluavansa hammaslääkäriksi ja sitten tulla työtään rakastavaksi, sille intohimoisesti omistautuvaksi hammaslääkäriksi; tai olla äärimmäisen kiinnostunut vanhoista kolikoista ja keräillä niitä lähes maanisesti hamaan kuolemaan saakka. Sellainen keskittyneisyys saa joidenkuiden elämän näyttämään minusta tarunhohtoiselta, elokuvamaiselta. Heillä on oma maailmansa, jonne minä en pääse. Minulle sen sijaan on valikoitunut sellaisia ammatteja, joissa nimenomaan keskitytään penkomaan toisten asioita ja elämää, ja sellaisia harrastuksia, joissa voi paeta muihin maailmoihin ja eläytyä ihan muiksi ihmisiksi. Blogiharrastus sopii mainiosti joukon jatkoksi. Varsinkin, kun minusta on aina tuntunut, että ne muiden ihmisten perinteiset, huippusalaiset, pienellä kullanvärisellä lukolla lukittavat päiväkirjat on keksitty ihan vain kiusaksi ja kielletyksi hedelmäksi meille henkisille uusiguinealaisille.