Syytän Googlea. Olisin saanut Hesarin peruskoulutestistä täyden kympin keskiarvon, ellei uskontokysymys olisi ollut harhaanjohtava. Minusta maailman johtava uskonto ei ole kristinusko eikä mikään muukaan neljästä vaihtoehdosta, vaan Google. Sillä minkä tai kenenkä puoleen kääntyy nykyihminen hädässään, sairauksien ahdistamana ja neuvottomana? Millä tai kenellä on hallussaan ylin tieto tässä maailmassa? Miltä tai keneltä ei jää huomaamatta yhdenkään hiuksen taittuminen ihmisen päästä?<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olin pari viikkoa sitten seminaarissa, jossa puhuimme muun muassa verkkokirjoittamisen eri lajeista ja siitä, miten alkuaikojen nettipäiväkirjailijat kirjoittivat melko huoletta omalla nimellään. Ilman tehokkaita hakukoneita se olisi varmaan nykyäänkin mahdollista. Koska olen itse ihminen, joka googlettaa kaikki ja kaiken tapaamansa, en pystyisi kevyin mielin uhraamaan identiteettiäni hakukonealttarille. Haluan kirjoittaa minua ilahduttavista ja kenkuttavista asioista ilman, että ne putoavat Googlen käsistä nimikoituina kuumina kivinä työpaikkani pomon, naapurin mummon tai kaverin veljen vaimon päähän.

Mutta on Google myös oikeudenmukainen jumaluus. Avohenkilö kohtasi tässä päivänä muutamana amerikkalaista huippuyliopistoa edustavan, sangen ylimieliseltä vaikuttavan professorin. Ja tietenkin googlasi tämän. Tulosten kärjessä oli virallisia, tutkimusaiheisia sivuja. Mutta heti niiden jälkeen seurasi liuta viittauksia uutisiin professorin hevosenlantavarkauksista.

Kyseinen professorishenkilö oli maaseutuasuntonsa lähistöllä käynyt keräämässä naapurifarmin pelloilta hevosenlantaa omiin lannoitustarpeisiinsa. Koska naapuri kuitenkin myös myi lantaa, teki hän professorin toimista rikosilmoituksen. Kun virkavalta saapui paikalle, oli professori juuri vereksellään lannankeruupuuhissa, ja loihe lausumaan: ”Mistäs nyt kiikastaa? Minähän olen tehnyt tätä jo vuosia!” Hänet tuomittiin sakkoihin.